keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Plääh

Niin nähty taas tääki. Urheilija ei tervettä päivää näe, aina on joku paikka joka on kipeenä joko pienesti tai sit isosti . No nyt isosti, pamahti sit selkä eikä oo kyllä eka kerta tämäkään.
 Saan seuraavat päivät vetää kippurassa ja tänään täytyy lähteä käymään lekurilla.
Valmentaja pelotteli välilevyn pullistumalla, no jei.


Ihan hanurista taas tääki, jos liikunta on ihmiselle se elämänilo ja kantava voima ni pitääkö se sekin ilo ihmiseltä pois ottaa, hä.
 Ok ei nyt kokonaan mut kuitenki, mä nyt olisin hemmetin paljon mukavampaa seuraa koko yhteikunnalle ku saisin purkaa enimmät höyryt hikenä salin lattialle. Ei niin paljon vaadittu, vai.


Huomenna onneksi pääsee vähän muihin maisemiin, ei niin käy  hermonpäälle vaikka olishan se sekin trippi ollut suoraselkäsenä huomattavasti mukavempi.


Mutta elämä on ja pientähän tää on tiedetään, mutta valittaminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin
 niin pitäähän sitäkin hyödyntää.


                            Nyt ylös, ulos ja tohtorin puheille, kyl tää taas tästä iloksi muuttuu.

                                                           -Anette-


2 kommenttia:

Annukka kirjoitti...

No plääh tosiaankin. Tuntuu, että aina kun pääsee hyvään vauhtiin jossain, tulee takapakkia.

Toivotan pikaista selän suoristumista!

AlmaAnette kirjoitti...

No nii i,tulee näitä pakollisia lepopäiviä. Voihan tää tietty olla sitäkin et urheiluhullu pitää aina toisinaan pakottaa lepäämään, ku muuten ei osaa :O