tiistai 4. marraskuuta 2014

Se korsetti

Koska ainakin itselläni on mitä huonoin tapa, antaa keskivartalon olla lepotilassa lähes aina. Välillä muistan pidellä vatsan tiukalla, mutta aivan liian harvoin, siihen nähden että sen pitäisi olla koko hereilläolo ajan tiukkana. Samoin unohtuu pakaran käyttö kävellessä, askeleenhan tulisi lähteä sieltä eikä niin että pylly löysänä seuraa askeleen perässä. Kun vetäisee vatsan sisään ja pistää kävellessä pakaran töihin, niin johan ryhti paranee ja askellus muuttuu naisellisemmaksi.

Mutta kun tätä ei meinaa millään muistaa, saati omaksua. Siispä apukeinot käyttöön. Da daa, tiukkaa tukea peliin niin johan taas muistaa keskivartalon olemassaolon.

                                

                                 "korsettihousut" vai mitkäköhän nää on nimeltään.
                          Antaa kyllä kivan tuen keskivartalolle, ei ollenkaan huonompi hankinta.
                 Päivän ollut käytössä ja ainakin eilen muistin pitää vatsaa tiukkana normia paremmin.

                                  


                                                                          Alma/Anette

2 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Minulla on tuollaisia useammat - halpoja ja kalliimpia - yhdet piti oikein Helsingistä lähteä erikseen ostamaan kun ei muualta Suomesta saanut. Ja käyttämättä ovat - ne painavat niin pirskatisti tuohon palleanseutuun - minulta on sappikivet leikattu ja sappitiehyet laajennettu; johtuneeko siitä mutta totisesti jos erehdyn tuollaiset yhdeksi päiväksi jalkaani laittamaan, muistan taatusti muutaman päivän sen jälkeen ihan ilman housujakin korsetin pitää. Paitsi että sitä takamusta en muista - se laahaa melkein maassa;)

Unknown kirjoitti...

Hui, pystyykö tuollaisen kanssa edes kumartumaan... Mulla kuuluu työhön paljon kyykkimistä ja kumartelemista vanhuksia pukiessa ja riisuessa.