Turhaa tuli panikoitua aamu ja aamupäivä. Sinkoilut paikasta toiseen oli täysin tarpeettomia.
Muutama puhelu, googletusta, aikataulutusta, viestejä ja taas parit puhelut niin kaikkihan järjestyi taas parhainpäin.
Mua ei vuodet ole opettanut ottamaan rauhallisesti. Se on luonne joka menee nollasta sataan ja sitä ei muuteta vaikka kuin olis hienoo olla itse rauhallisuus.
Se oon mä ja enemmän itteeni taitaa luonteeni ottaa aivoon kuin muita.
Lounaan korvasin lenkillä, pakko oli vähän käydä tuulettumassa.
Alma/Anette
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti