maanantai 4. elokuuta 2014

Rakkaat lapset

Niin se vain menee että lasten kasvaessa kasvaa huolet ja murheet samaan tahtiin.
Mä urpo kun luulin että kun lapset kasvaa pikkulapsivaiheen ohi alkaa elämä helpottaa. Pah, kuin väärässä sitä voi olla.
Toisaalta jos asian olis tiedostanut silloin kun kolme taaperoa roikkuu lahkeessa ja neljäs huutaa vaunuissa, oman olon ollessa kuin rekan alle jääneellä, niin sitähän olis voinu vaikka vaipua epätoivon syövereihin. 


Jos mitkä niin lasten teinivuodet ne on ne jolloin saa harmaita hiuksia ja syviä huolten, murheiden ja kiukun aiheuttamia ryppyjä. Yritetään selvitä lyhyillä yöunilla, odotellen sydän kylmänä nuoria yönselästä kotiin. Pelätään puheluita jotka tulee tuntemattomasta numerosta. 
Miksi niitä teinivuosia pitää olla vielä niin monta. (Ja kertaa neljä)

Sitähän sanotaan ettei kukaan saa enempää kuin jaksaa kantaa. 
Mä tiedän olevani vahva, mutta silti tuntuu että joku on kuitenkin arvioinu mun voimat hieman väärin.

                  Alma/Anette

P.s. Tänään meni jo jäätelökin

2 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Voimia sinne - äidit on aina äitejä - minä huolehdin ja valvon vieläkin, vaikka viimeinenkin lentelee juuri pesästä♥

maiju kirjoitti...

Voimia tähän elämänvaiheeseen. Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet...näin ne kaverit ovat kertoneet. Jaksuja.