Juosten

Mieletön ilma oli eilen, eikä taida huonommaksi jäädä tämänkään päivän sää. (Lisäys: No ei kyllä jää, kello no nyt 11 reikäleipä ja ulkona porottaa, aivan mieletön ilma.)

Kävin pururadalla juoksemassa, aivan mahti pössis, tuntu vaan niin hyvälle, se on tää kevät.

Nautin yksin juoksemisessa. Mutta yhtälailla juoksutapahtumista. Niiden tunnelmasta ja latauksesta, ihmisten kannustamisesta matkanvarrella, siitä matkan taittamisesta ja varsinkin siitä kun taival on tehty ja maaliviiva ylitetty. Tällekkin kaudelle on useampi ilmoittautuminen tehtynä, kivaa.

Eilen mietiskelin, kuin erillaisia me immeiset ollaan. Itse en selviäisi järjissäni ilman päivittäistä ulkoilua. Sitä tulee jo koiran ansiosta paljon ja päälle juoksuharrastus (en juokse koskaan juoksumatolla). Kun toiset taas ei nokkaansa paljon ulkona näytä, eivätkä edes sitä kaipaa.

Se tuntuu mun vinkkelistä jopa oudolle.

Mutta nyt mä lähen ottamaan luonnon tarjoamat poskipunat ja sit jaksaa puurtaa.

                   Alma/Anette