Saatan aloittaa brunssinkin jälkiruuasta, samoin seisovassa saatan suunnata ensin jälkkäreihin.
Väittäisin että tämä sokerinhimo syttyi tähän mittakaavaan vasta neljänkympin ylitettyäni.
Nuorempana kaikki suolainen oli ykkösenä, karkkia en syönyt lainkaan.
Toiseksi sopiikin mainiosti sellainen fakta että haluan pitää vatsani lättänänä, fakta yksi tietenkin kertoo sen että yhtälöt ei ihan ole tasapainossa.
Mutta en siis tunne itseäni itseksi, jos ylimääräistä on mielestäni yhtään liikkaa. Lättänän vatsan saadakseen ruokavalio on avainasemassa, ja kaveriksi sitten vähän liikuntaa. Paljastettakoon vielä että että mulla on ollut parikymmentä vuotta napakoru, enkä aijo sitä ottaa pois.
Koirat on lähellä sydäntä, toivon että nelijalkainen on aina ilonani. Seuraava koira tulee kyllä olemaan kooltaan alle 10 kiloinen ei alle 40 niinkuin ihana Hönömme.
Tähän lisättäköön että eläimet ylipäänsä saa mun huomion, oon lopettanut myös lihan syönnin.
Snäppi, oon niin koukussa. Kun aikanaan löysin tieni snäpin maailmaan, niin en oo tietä pois löytänyt. Aivan huippu.
Jos jotain, niin sitten konjakki ja laatu sellainen.
Toimii tilanteessa kuin tilanteessa, pieni siivu riittää enempää ei tarvita.
Viides rento tyyli, se on sama kuin mä. Vähemmän on enemmän, sanonta sopii tähän kuin nenä päähän.
-Anette-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti